Eksponenttifunktio
Kuva 1 |
---|
Eksponenttifunktio on muotoa \(f(x)=a^x\), jossa eksponentti on muuttuja. On sovittu, että kantaluku \(a > 0\) ja \(a \neq 1\).
Yksinkertainen esimerkki on \(f(x)=2^{x}\), joka kuvaa vaikkapa solunjakautumisessa syntyvien solujen lukumäärää jakautumiskertojen funktiona.
Esimerkiksi kolmen jakautumiskerran jälkeen yhdestä solusta on tullut \(f(3)=2^{3}=8\) solua (1 → 2 → 4 → 8).
Eksponenttifunktio kuvaa "eksponentiaalista muutosta", joka viittaa nopeaan kasvuun / vähenemiseen.
Kuvaajista voi päätellä, että eksponenttifunktio on joko aidosti kasvava (\(a > 1\)) tai aidosti vähenevä \(0 < a < 1\). Kun kantaluku lähestyy yhtä, lähestyy kuvaaja ykkösen korkeudella kulkevaa suoraa.
Eksponenttifunktioiden tärkeä erikoistapaus on funktio \(g(x)=e^{x}\). Kantalukuna on neperin luku, jonka likiarvo on 2,72. Tällöin funktion \(g\) derivaatta on sama kuin funktion arvo, eli \(g'(x)=e^{x}\).
Eksponenttifunktion ominaisuuksia (vertaa logaritmifunktioon):
- määrittelyjoukko: \(\mathbb{R}\)
- arvojoukko: \(\mathbb{R_+}\)
- aidosti kasvava, kun kantaluku \(a > 1\)
- aidosti vähenevä, kun kantaluku \(0< a < 1\)
- kasvaa / vähenee hyvin nopeasti (vertaa logaritmifunktioon)
- kaikkialla jatkuva ja derivoituva
- \(D(e^{x})=e^{x}\)
- logaritmifunktion käänteisfunktio: \(a^{b}=x \Leftrightarrow \log_a(x)=b\)